Kinderin päiväkirja

Täältä löytyvät kaikki Kinderiin liittyvät tarinat.

1. Kaatosateita ja ratsastustunteja



Sade rummuttaa mustan fordin kattoa kun isä kaartaa tallipihaan. Vanhan auton penkki vingahtaa ja sora rutisee renkaiden alla, kun se pysähtyy äkisti keskelle parkkipaikkaa.
"Heippa, pidä hauskaa" , isä toivottaa hymyillen.
"Mitä?" En kuule, sillä sade osuu peltiin niin kovaa, että se peittää kuuluvuuden.
"Pidä hauskaa!" Isä yrittää kuuluvammin.
"Häh?" Korotan jo itsekin ääntä.
"PIDÄ HAUSKAA!" isä karjaisee kuskin paikalta.
"Joo!" Nauran. Toivottavasti paikasta muodostuisi juurikin sellainen. Hauska.

Paiskaan auton oven kiinni ja isä kaasuttaa pois parkkipaikalta. Vedän kuoritakkini huppua tiukemmin päähän samalla kun kävelen ripein askelin kohti tallirakennusta.
Talli on punainen ja vanha; ja sitä koristaa musta tiilikatto. Ovi on jätetty auki ja sisältä kajastaa lämmin valo. Hidastan vauhtiani hieman ennen ovea ja astun varovasti sisään. Talli on sisältä yllättävän siisti. Karsinat ovat vaaleaa puuta, eikä lattiallakaan ole heinänkorsia tai kutterinpurua kuten ratsastuskoulussa yleensä. Paikka on autio, eikä paikalla ole ristin sielua- paitsi...
"Moikka, olen Eva! Tulitko poneja katselemaan?" Ruskeahiuksinen ponnaripää tulee luokseni ystävällisen näköisenä. Säpsähdän hieman.
"Joo. Tai no tunnille, sille viideltä alkavalle." Kerron vienosti hymyillen.
"Tervetuloa!" Eva huudahtaa ja jää kysyvän näköisenä katsomaan. Ymmärrän, että hän haluaa kuulla nimeni.
"Oon Lea" , sanahdan nopeasti. Nainen kaivaa fleecetakin taskustaan pienen myttääntyneen paperinpalan.
"Sulla olis Kinder ratsuna tänään." Hän kertoo hymyillen.
"Se löytyy täältä." Tuo jatkaa, ja johdattaa minut Kinderin karsinalle. Näen oitis pienen, ehkä 120cm korkuisen ruunikon, jonka pientä ja siroa päätä koristaa kaunis läsi.
"Se on tällänen pieni ja söpö, vähän toista kun toi Hilma tuolla." Nainen virnistää ja osoittaa toiselle karsinariville, jonka yhdessä karsinassa nököttää valtavan kokoinen hevonen.
"Aika iso" , sanon huuli pyöreänä tuijottaessani tammaa. En ollut eläessäni nähnyt yhtä suurta eläintä.
"No, sitä se kyllä on" Eva myöntää olkiaan kohauttaen.
"No mutta, sä voit alkaa harjailla, varusteet löytyy tuolta varustehuoneesta nimikoituna. Sano jos tarviit apua!" Ponnaripää snaoo hymyillen ja katoaa taas omien puuhiensa pariin.

Nappaan viininpunaisen harjan ämpäristä ja astun karsinaan sukimaan ponia. Kinder katselee minua epäilevästi suklaanruskeilla silmillään. Silitän pikkutamman kaulaa rauhoittavasti, samalla kun toisella kädellä harjaan sen selän ja kyljet puhtaiksi. Sen turkki on pehmeä ja tasainen, ja sitä voisi vain jää silittelemään loppupäiväksi.
"Niinh, kohta me mennään töihin! Jooh niinpä!" Lässytän ponille, joka varmaan pyöräyttäisi silmiänsä kaksi kierrosta ympäri jos vain osaisi. Kinder tyytyy kuitenkin vain tuhahtamaan, ja sitten se alkaa hamuta heinänkorsia purun peittämältä karsinan lattiapinnalta. Minä puolestani lähdin etsimään tamman varusteita. Aivan kohta pitäisi jo kiertää uraa sen selässä maneesin ruskealla hiekalla.

Seison pienen ponin vierellä karsinan ovensuussa puristaen tamman nahkaisia ohjaksia nyrkissäni. Silitän hieman Kinderin turpaa. Poni on aivan liian suloinen. Juuri tälläisen ponin minäkin tahtoisin, jos vain saisin joskus oman. Ja jos pysyisin ikuisesti 156cm pitkänä pätkänä.
"Sitten kun ootte valmiita niin saa tulla maneesiin!" Eva huutaa tallin ovelta kadoten sitten taas. Jään seisomaan paikoilleni, kun odotan kiireisimmät pois alta. Ohitsemme kävelee musta tupsujalkainen hevonen ja valkoinen pystyharjainen poni. Lähden itsekin taluttamaan ruunikkoa noiden perässä, kavioiden kopsuttaessa tallin vaaleaa betonilattiaa.

Saavumme sateen kastelemina suureen maneesiin. Saappaani uppoavat hieman ruskeaan hiekkaan, kun kävelemme Kinderin kanssa maneesin ovipäätyyn kaartoon. Kinder pälyilee ympärilleen korvat hörössä, sillä samaan aikaan maneesissa joku tyttö korjaa esteitä pois tieltä. Hymyilen mietteliäälle ponille ja pysäytän sen keskilinjalle. Eva tulee pitelemään ruunikkoa paikoillaan selkäännousun ajaksi.
"Kinder on tosi kiva poni, aika energinen mut kuitenki tosi kuuliainen. Ja kapasiteetikas, se tuli kilpatallilta Hollannista asti tänne!" Eva kertoo Kinderiä rapsuttaen samalla kun nousen selkään.
"Ainakin tähän asti se on ollu tosi kiva!" Kehaisen ja taputan ponia hieman kaulalle. Eva siirtyy hymyillen peukaloa näyttäen seuraavan ratsukon luo. Minä säädän jalustimet täsmälleen oikean pituisiksi ja painan Kinderin kylkia hellästi pohkeilla. Poni siirtyy reippaaseen, mutta melko lyhyeeseen tikittävään käyntiin. Kohennan hieman istuntaani, ja suuntaan pikkutamman suuremman mustan perään.
"Sitten pikkuhiljaa voisi alkaa ravailemaan, otetaan loivat kiemuraurat pitkille sivuille ja päätyihin pääty-ympyrät!" Eva luettelee maneesin päädystä termosmuki kädessään. Keräilen hieman ohjia Kinderin askeltaessa pää pystyssä eteenpäin. Tästä alkaisi ratsastustaipaleeni Hallongårdin ratsastuskoulussa

Kiitos tarinasta! Tuntilaisten ja hoitajien pisteet tulevat käyttöön vähän myöhemmin, joten nyt en vielä pisteitä anna. Voidaan sitten vähän myöhemmin laittaa nekin kuntoon!